kun vouti on pitkillä käräjämatkoillaan. — Istukaa, Uolevi herra. — No kuuluuko mitä uusia Laukosta?
r. kirves.
Niin, kuuluuko mitä uusia Laukosta? Uolevi herra istuu vaan tähän meidän keskeemme. Kuinka tuo komea Kirsti neiti jaksaa? Kyllä kai hän yhä edelleen on siellä ja hoitaa Laukon suurta taloutta? Niin — hän ei ole milloinkaan osottanut meille sitä kunniata, että olisi käynyt meitä katsomassa.
r. linnunpää.
Puhutteko Kirsti Flemingistä? Vai niin. Hänhän kuuluu olevan niin kaunis — —
r. kirves.
Sen asian tietää Uolevi herra parhaiten, nuori mies — hihihihi!
uolevi.
Eipä hänestä voi muuta sanoa; vaan ei hän ole minua varten — —
r. kirves.
Niin, ymmärtäähän sen —
r. linnunpää.
Minä en tiedä Uolevi herran mieltä, — ajattelin vaan, että kaksi nuorta saman katon alla — vai ehkä lienee Kirsti neiti jo kiinni jollain toisella taholla?
uolevi.
Minä en tiedä mitään! (Emännälle.) Vouti on ratsastanut Hämeenlinnaan, ja minä —
Elinan surma. — 2
