Sivu:Elinan surma.djvu/22

Tämä sivu on oikoluettu
15

aikoina olleet semmoista joukkoa, joiden kanssa ei mielellään ole tekemisissä. Me »alhaiset», me saamme kyllä koreasti pysyä alallamme. Tuo Flemingien suku on sekin niitä korskan korskeita. — Siis on parasta, että pysyy niistä eripuikkarillaan, minä en välitä mit'ikään Laukosta enkä Laukon touhusta, vaikka olemmekin naapuruksia. Minä olen sanonut miehelleni: meillä ei ole mitään tekemistä Kurkelaisten kanssa, älä sinä mene sinne, olen sanonut; älköönkä hänkään tulko minun ovistani sisälle, olen sanonut. Olkoonpa vaan niin, että he ovat »ylhäisiä» ja me »alhaisia» — mutta aateli kuin aateli!

r. kirves.
Niin, te olette aivan oikeassa, kuomaseni. Minäkin olen päättänyt, etten rahtuakaan piittaa heistä, en kuuna päivänä. — Ja te olette aivan oikeassa, kuomaseni: aateli kuin aateli, eikä Kirves-nimisen tarvitse koskaan väistyä Flemingin tieltä —

r. linnunpää.
Minun mieheni isä oli knaappina Turun linnassa semmoisella kuin Djeknellä — ja minä itse olen Tavastien sukua, sillä minun äidinisäni sisar oli piispan — —

emäntä.
Ja minun mummoni taas oli syntyjään Natt och Dag ja polveutui neljännessä polvessa itse — —

r. kirves.
Ja Kirves-nimisiä oli maassa jo silloin, kun ruotsalaiset — — —

(Uoti ja Uolevi tulevat sisään.)