Sivu:Elinan surma.djvu/20

Tämä sivu on oikoluettu


13

r. kirves.
Erinomaisia!

r. linnunpää.
Erinomaisia! — (Hiljaa rouva Kirveelle.) Voitteko syödä niitä?

r. kirves.
(ottaa toisen. Hiljaa).
Ne ovat hirveitä! Ihan pilaantuneita! (Ääneen.) Mutta, rakkaat kuomaseni, kuulkaapas! Minä olen koko kesän miettinyt ja tuuminut, mitähän siitä tulee, jos se ihminen, tuo Kirsti, nyt saa — — Te ymmärrätte, rakkaat kuomat, mitä tarkoitan —

emäntä.
No! Silloin ainakin kirkko korjaa heidät huostaansa.

r. linnunpää.
Olkaa pelvotta, sitä päivää emme näe, mutta jahka vaan kuulemme, että Kirsti neitsyt on matkustanut Tukholmaan sukulaisiinsa muka, niin kyllä silloin tiedämme mistä kenkä puristaa, ja silloin olemme kai päässeet koko kapineesta.

emäntä.
Vannomatta paras, kuomaseni. Kurki on lapseton. Jos Kirstille syntyisi poika, ottaisi isä varmaan lapsen ja äidin luoksensa. Kun on niin paljon rikkauksia, niin totta hän tahtoo perillisen — ja nimi sitten, tuo kuuluisa Kurkien nimi, sehän kuolisi sukupuuttoon.

r. linnunpää.
Mutta voihan hän mennä uusiin naimisiin.