Sivu:Elinan surma.djvu/18

Tämä sivu on oikoluettu


11

Kyllä voitte silloin käsittää, kuinka avonaisesti menetellään —

r. linnunpää.
Mutta on se mieskin silloin aika elukka.

r. kirves.
Kurki, niin, — mutta hänhän on kuitenkin mies, hän, mutta toinen! Kirsti, näet, hän on nainen, ja häneltä voisi vaatia — —

r. linnunpää.
Ei, arvoisa kuomaseni! Miehet, miehet ne —

r. kirves.
Päinvastoin, rakas kuoma, päinvastoin! Jos mies rupeisi minun jäljessäni juoksemaan, niin kyllä silloin sanoisin: huuti! pois minusta! Ja — ja kyllä minä tiedän, ja me kaikki tässä, että miehen saa mihin tahtoo, jos kerran aletaan kaikella muotoa viehkeillä, ja sentähden minusta juuri Kirsti Fleming on kaiken pahuuden alku ja syy.

r. linnunpää.
Ei, ei varmaan. Miehet ovat saaneet enemmän ymmärrystä ja viisautta kuin me, sen kyllä myönnän. Mutta niinpä heidän tuleekin ottaa viisautensa varten.

r. kirves.
Kuulkaa, arvoisa kuomaseni! Minä sanon kuin sanonkin teille, että niin kauan kuin maailma seisoo, teemme me vaimot miehille mitä tahdomme. Ja — ja voutia minä en koskaan huoli ottaa talooni enkä myöskään mene hänen taloonsa; ja jos Kirsti tuppautuu siihen kirkonpenkkiin, jossa minä istun, niin en minä