kerjäläinen.
Ja sinä Kirsti Fleming! Sinäkään et karta koston kättä. Se lapsi, jota kohdussasi kannat, syntyy hengetönnä.
kirsti.
Niin. Minä tunsin, kuinka Elinan kuolonkorina tappoi sen. Isä, muserra minut, polje minut jalkojesi alle, tuota tuskaa ja kyyneleitä, kuljeta minua ohdakkeista tietä. Mutta opeta minua katumaan, katumaan, katumaan!
kerjäläinen.
Sinä olit ylpeä. Opi nöyrtymään. Sinä korskeilit silkissä ja kullassa. Pukeudu nyt säkkiin ja tuhkaan. Sinä nauroit nautinnon iloissa. Itke n]rt synnin surussa. Sinä epäilit. Opi nyt uskomaan. Sinä rakastit lihan hekumaa — opi nyt rakastamaan ristiä. Ja kun näin olet maailman silmissä tomuun tallattu, niin silloin nostan sinut ylös ja pesen sielusi puhtaaksi karitsan veressä.
kirsti.
Niin. Tue minua. Rukoile puolestani. Opeta minua — Sano, mitä pitää minun tekemän?
kerjäläinen.
Ensi työksesi: hoida tuota onnetonta. Etkö näe että hän jo on mielipuoli —
kirsti
(nöyrästi).
Klaus! Rukoile kanssani. Etkö tunne minua!
kurki.
Tunnen — tunnen — Sinä olet Kaarina Fleming, ja tämä on sinun lapsesi — Kaarina Fleming — Kaarina Fleming!
Esirippu.
