Sivu:Elinan surma.djvu/150

Tämä sivu on oikoluettu


lyyli.
Ei Uolevi herran sitä tarvitse, jos saan jättää oven auki. (Menee. Parin silmänräpäyksen kuluttua kuuluu hirveä hätähuuto, Lyyli syöksyy sisään kauhistuneena ja heittäytyy Elinan jalkoihin.) Apua, apua!

elina.
Mikä sinun on?

lyyli.
Kaarina rouva — rouva Kaarina on käytävässä — tuli portaita alas ja meni voudin kamariin — luulen — aivan valkoisissa — huh, huu, uu!

elina
(hyväilee häntä).
Kaarina rouva on kuollut — rakas lapsi.

kirsti.
Lakkaa pelottelemasta rouvaa tuhmuuksillasi! Tule pois! Minä saatan sinua.

lyyli
(syleilee kauhistuneena Elinan polvia).
Ei, ei! — En teidän kanssanne! En! En Kirsti neidin kanssa. En teidän kanssanne! Tehän olette surmannut Kaarina rouvan —

kirsti
(kiivaasti).
Vaiti! Nouse ylös! Jos sisarellani ei ole lepoa haudassaan, niin kohdatkoon minua! Tule kanssani! (Taluttaa Lyylin ulos väkisin.)

(Äänettömyys).