Sivu:Elinan surma.djvu/149

Tämä sivu on oikoluettu


elina.
Älä! Jää tänne! Lyyli! sinä olet aina ollut minulle uskollinen! Jos minulle jotain tapahtuu — tervehdi äitiäni!

lyyli.
Voi, voi sentään, että teillä on sellainen sieluntauti! Nyt tiedän. Haettakaapa se kerjäläinen tuolta alhaalta kellarista. Hän on parantanut monta sairasta sielua. Oi, rakas emäntäni, kuulkaa häntä, niin sielunne paranee ihan varmaan.

elina.
Niin — kerjäläinen! Hän sanoo: autuaat ovat hengellisesti vaivaiset. — Mene heti sanomaan Matti Niilonpojalle, että hän tuo kerjäläisen tänne.

lyyli
(menee, mutta pysähtyy peljästyneenä ovelle).

kirsti
(ankarasti).
Mitä odotat? Mene!

lyyli
(nyyhkii).
Minä en tohdi mennä tuon käytävän läpi —

kirsti.
Mitä tuhmuutta se on! (Kuuluu ankara tuulenpuuska.)

lyyli.
Huuh! vanha Matti herra ratsastaa Laukon ympäri.

uolevi.
Minä saatan sinua —