uolevi.
Sinä muistelet laulua Signild rouvasta ja nuoresta Bertilistä.
elina
(hyräilee muistellen).
Myrsky-syysyönä poroksi he poltti kartanon. —
Vuorentaustalla ruusut kasvaa. —
Niin Bertilin kanss' Signild rouva läksi kuolohon. —
Vaan nyt kuihtunehet ovat ruusut kaikki. —
Todellakin — siellähän se oli — — oi, miten tuntuu raskaalta täällä rinnan alla! (Äänettömyys.) Minulla on kummallinen tunne, ihan kuin kuolisin tänä yönä!
lyyli.
Kaikki pyhät varjelkoot!
elina.
Lähetä hakemaan pappia! Kummallista ettei Laukossa ole kotipappia!
lyyli.
Olihan täällä maisteri Abraham Jacobi, mutta hän lähetettiin pois puoli vuotta takaperin, kun ei tahtonut antaa ritarille synninpäästöä.
elina.
Minkätähden hän ei tahtonut antaa Klaulle synninpäästöä?
lyyli
(katsoo Kirstiin).
Sitä — sitä en uskalla sanoa.
kirsti.
Ole vaiti tuhmine puheinesi! Etkö näe kuinka peljästytät emäntääsi! Mene!
