Sivu:Elinan surma.djvu/146

Tämä sivu on oikoluettu

uolevi.
Kova hän on — —

elina.
Tiedätkö — hän — — Minulla on väliin omituinen aavistus, että hän vainoo minua.

uolevi
(hymyilee).
En minä sitä usko. Sinä olet levoton — näytät peljästyneeltä — ehkä puhelitte jostakin kamalasta — sinä ja Kirsti? Laukosta on kyllä tarinoita.

elina.
Niin — Laukosta on kyllä tarinoita — jotain varmaan tapahtuu tänä iltana.

kirsti
(tulee).
Tytöt istuvat ja kertovat kummitusjuttuja siellä alhaalla. Ovat jo vallan pyöräpäisiä. — Eikö ruoste tahdo lähteä? Sinulla on liian pehmeät hyppyset. Haavoita sormeasi ja tiputa verta päälle — sitten lähtee helpommin.

elina.
Sinä olet hirveä, Kirsti, lopeta jo!

kirsti.
Niin ainakin sanotaan. Annapas tänne se! — Tämähän onkin veripilkku!

elina.
Olethan oikein todella hirveä tänä iltana.