Sivu:Elinan surma.djvu/145

Tämä sivu on oikoluettu


uolevi
(panee haarniskan pöydälle ja istuu).
Sanottiin hänen menneen pappilaan. Kumma kun tähän on tullut ruostetta. Minäpä hankaan sen pois, tehdäkseni jotain.

elina.
Sitten hän varmaankin tulee kotia yöllä. Minä olenkin niin pelännyt tänä iltana — kun Klaus on ollut poissa. Teemmekö tulen? Täällä on kylmä mielestäni.

uolevi.
On kyllä täällä vähän kylmä.

elina.
Jos lienee vaarallista tällaisella tuulella. Mutta pannaan vaan pari puuta. Tulee paljon valoisampi ja hauskempi, kun valkea räiskyy.

uolevi.
On ruvennut satamaan — ei tee mitään. Minä käsken tuomaan puita.

kirsti.
Jää sinä Elinan luo. Kyllä minä menen. — (Menee.)

elina.
Uolevi! Sinä et saa mennä pois, ennenkuin Klaus tulee. Tiedätkö — minä pelkään Kirstiä.

uolevi.
Kirsti näyttää vähän raskasmieliseltä tänä iltana. Se on kai myrskyn tähden.

elina.
Minä pelkään, että hän on häijy.