Sivu:Elinan surma.djvu/141

Tämä sivu on oikoluettu


elina
(tekeytyy iloiseksi).
Klaun poissa ollessa istuitte kai usein täällä yhdessä lavertelemassa — sinä ja Kaarina?

kirsti.
Niin teimme. Kaarina istui sinun tuolillasi. Tämä on minun vanha paikkani.

elina.
Tässäkö —? (Nousee ja muuttaa paikkaa.) Tuntuu niin kamalalta istua siinä tänä iltana. (Katselee sitä.) Ajattelepas, jos Kaarina nyt tulisi istumaan siihen!

kirsti.
Sellaista on tapahtunut — kuolleet ovat lemmenkateita.

elina.
Oi, jospa minullakin olisi sisko! Hän asuisi kanssani täällä. — Etkö pitänyt paljon hänestä?

kirsti
(ajatuksissaan).
Kaarinastako?

elina.
Mahtaako Klaus usein ajatella häntä?

kirsti.
Kaarinaa? —

elina.
Rakastiko hän paljon häntä.

kirsti.
Klausko? —