kirsti.
Kenties hän vaan on nauttimassa raittiimpaa ilmaa. Klaus ei pysy alallaan, kun hänen entinen hurjuutensa palaa.
elina.
Eikö sinustakin hän ollut hyvin kummallinen —? Minä oikein pelkäsin häntä. Kuule, Kirsti, sinä kun tunnet hänet entiseltään, sano mikä Klauta vaivaa.
kirsti
(äänettömyyden jälkeen).
En tiedä. Kaikilla Kurjen suvussa on pisara hulluutta veressään. Se kuohahtaa joskus, myrkyttää silloin joka valtimon. Etkö tiedä että Klauta, kuten koko hänen sukuaan, vaivaa raivotauti! Oh! minä en ole yhtä enkä kahta yötä valvonut hänen luonaan. Sinulle se käy raskaaksi — mutta minä voin —
elina.
Onko Kurjen suvussa kaikilla tuollainen tauti?
kirsti.
On — kaikilla. Sinun lapsesi perii sen kyllä myöskin. (Äänettömyys.)
elina.
Oliko Klaun isä sellainen kuin kerrotaan?
kirsti.
Klaun isäkö?! Oli. Vieläpä hänen isäinsä isätkin — läpeensä koko suku. Klaun isä oli toki kaikista kauhein. Kaksikymmentä vuotta takaperin oli Laukossa sellainen elämä — hm — ettei kukaan siivo neito vapaaehtoisesti — —
