Sivu:Elinan surma.djvu/138

Tämä sivu on oikoluettu

SEITSEMÄS KUVAELMA.

Elinan huone Laukossa. Ilta. Myrsky ulkona.

elina.
Oih! kuinka levoton olen tänä iltana — tämä on niin kummallista! — En ymmärrä, miten kaikki tuntuu niin oudolta. — Mitähän tapahtunee vielä tänä yönä! (Äänettömyys.) Huh! kuinka myrsky raivoaa — tuntuu aivan kuin joku kävelisi tuolla ylhäällä. —

kirsti.
Etkö tiedä että Laukossa kummittelee?

elina.
Ken kummittelee?

kirsti.
Kuolleet.

elina.
Kuolleet lepäävät haudoissaan.

kirsti.
Luuletko kaikkien Laukon pahojen töiden mahtuvan hautoihin?

elina.
Minnekähän lienee Klaus ratsastanut, tässä kauheassa ilmassa —? Hän oli varmaankin sairas lähtiessään.