Sivu:Elinan surma.djvu/135

Tämä sivu on oikoluettu


kirsti.
Oikeutesi sinä menetit sinä yönä, jona annoit minun yksinäni maata tuolla ovella sairaana, mielipuolena. — Klaus, matkusta pois pariksi päiväksi, rauhoittuaksesi — tahdotko, että minä jään tänne siksi kuin sinä tulet takaisin?

kurki.
Niin — jää — mutta Uolevin täytyy lähteä —

kirsti.
Hän lähtee — Vääksyyn. Katso minuun nyt — kas noin. — Nyt menemme heitä vastaan. Ole levollinen ja vahva — minähän tässä kuitenkin raskaimman kuorman kannan. — He tulevat. (Elina ja Uolevi tulevat.)

elina.
Oi, mikä ihana matka meillä on ollut yhdessä!

kurki.
Sinulla ja Uolevillako?

elina.
Niin. Me olemme kiitäneet niinkuin siivillä. Se on ollut ihanaa. Aivan kuin Suomelassa ennen. Mutta hyvissä ajoinpa me tulimme kotiin, siellä ulkona nousee par'aikaa paha myrsky. — Mutta sinä näytät niin kalpealta — oletko sairas? (Klaus on vaiti.) Kirsti, mitä tämä merkitsee?

kirsti.
Onko tämä sinulle uutta? Oh, kyllä sinä siihen vielä saat tottua!

elina.
Kaikkien pyhimysten nimessä, vastaa minulle.