Sivu:Elinan surma.djvu/129

Tämä sivu on oikoluettu


kurki
(työntää sen kiivaasti syrjään).
Kirsti — älä nyt jaarittele joutavia — vaan sano — kuuletko. —

kirsti
(hymyillen).
No oliko se nyt niin kovin hauskaa kuulla — hyvä ystävä —?

kurki
(poissa suunniltaan).
Se on siis totta — Kirsti — totta — mutta — mutta Elina ei ole sanonut siitä sanaakaan!

kirsti.
Hm — Klaus kulta — eihän nuori rouva noin vain juokse semmoisia asioita kertomaan — miehille.

kurki.
— omalle miehelleen!!

kirsti.
No niin — minä tarkoitan heti ensi silmänräpäyksessä — sitten tietysti — —

kurki.
Kirsti — miksi piti sinun sanoa se minulle ensin —?

kirsti.
Siinä tein tyhmästi — ymmärrän varsin hyvin, että minä myrkytin sinun ensimäisen suloisen ilosi — sinun täytyy antaa minulle anteeksi, rakas ystävä, että minä näin tulin sinun ja vaimosi väliin — siinä tein tyhmästi — hyvin tyhmästi —