Sivu:Elinan surma.djvu/126

Tämä sivu on oikoluettu


väistyä hänen täytyy! Klaun täytyy tulla minun omakseni, ainoastaan minun. Mutta miten? Minä tiedän vaan sen, että minun lapseni ei saa syntyä äpäränä. Mutta verta minä en tahdo. Oh, — kyllä se muutenkin käy päinsä. Sen täytyy käydä. (Klaus tulee.) No, nuoret läksivät?

kurki.
Niin tekivät. Minä lähetin Matti rengin heitä saattamaan.

kirsti.
Vai niin!

kurki.
Suo anteeksi, Kirsti — pari hetkistä — minä silmäilen hiukan näitä ukon pergamentteja. Yksi päätös Maunu piispalta — niin — ja toinen Kristian kuninkaalta — hm — — ja aivan vastakkaiset — tämäpä vasta on tukalaa. — — (Lukee edelleen. — Kirsti on vetäytynyt salin nurkkaan, josta hän lakkaamatta väijyy häntä silmillään. Klaus katsahtaa vähänväliä ylös huomaten sen ja näyttäen olevan hiukan hämillään. Kirsti vetää Uolevin kanteleen luoksensa ja lyö silloin tällöin hiljaisen säveleen.) Ei, tämä on jotenkin kuivaa, minä sanon, että piispa on oikeassa — ja sillä hyvä. (Heittää taas paperit pöydän alle.)

kirsti.
Hm — — (Hyräilee hiljaa.)

kurki.
Mitä kehtolauluja sinä siellä hyräilet?

kirsti.
Kehtolauluja — niin — niin — kehtolaulupa se taisi ollakin — (Istuu.)