sinä jo laulun sepitit, kun Elina vielä oli Suomelassa. Mitenkä se olikaan — (Lausuu vähän ivaten:)
Oi Elinainen ihana,
oi ruususeni jalo!
Sä öitteni oot unelma
ja päivieni valo.
On hetki kuin kuu pitkä ois,
ja kuut kuin vuodet vierii pois,
jos sua en saa nähdä.
uolevi
(totisesti).
Ennemmin minä sen sitten laulan, kuin kuulen sinun sen noin lausuvan (Laulaa:)
Oi Elinainen ihana,
oi ruususeni jalo!
En milloinkaan sua unhoita — —
elina
(purskahtaa itkuun ja menee).
uolevi.
Mitä olen tehnyt? (Repii luutun kielet rikki.)
kirsti.
Uolevi! Huomenna me kaikki kolme matkustamme Laukkoon.
uolevi.
En minä.
kirsti.
Sinun täytyy, sinä olet minun voutini. Minun on keskusteleminen Klaus Kurjen kanssa perintöasiasta ja tarvitsen sinun neuvoasi, ymmärrätkö?
