Sivu:Elinan surma.djvu/113

Tämä sivu on oikoluettu


elina.
Luulenpa melkein, että viini meni minulle päähän. — Tämäkö on makuuhuoneesi? Riisuisinko tämän komeuden yltäni, onhan tämä vähän epämukava.

kirsti.
Tee se. — Et ole vielä oikein tottunut uuteen arvoosi rouvana. — Näetkö, kultaseni, tuolla vuoteella on vaaleansininen aamunuttu, ota se, älä sitä harmaata.

elina.
Kiitos vaan, kyllä minä toimeen tulen. (Menee.)

uolevi
(tulee).
Missä on — —?

kirsti.
Tuolla sisällä. Hän on vähän väsynyt ja vähän alakuloinen. Sinun pitää saattaa Elina iloiseksi jälleen.

uolevi.
Iloiseksi? Hän oli iloinen kuin päivänpaiste, kun nostin hänet reestä.

kirsti.
Nostitko sinä hänet? — Luuletko että petetty vaimo näyttää tunteitaan lapsuutensa rakastetulle!

uolevi.
Petetty — mitä tarkoitat?

kirsti.
En mitään, — ole vaan ystävällinen päivänpaisteellesi.