Sivu:Elinan surma.djvu/110

Tämä sivu on oikoluettu


uolevi
(tulee, vilkkaasti).
Elina tulee tänne!

kirsti
(hämmästyen Uolevin iloisuutta).
Niin, varmaan sinun tähtesi. — Mene ottamaan häntä vastaan, nosta reestä ja kanna portaita ylös, sillä hän on varmaankin väsynyt matkan jälkeen! Lausu hänelle myöskin sydämelliset tervetuliaiset. (Uolevi menee.) — Uolevi rakastaa häntä vielä, hänen täytyy saada Elina. (Hiljaisuus.)

elina
(tulee, syleilee Kirstiä).
Voi, Kirsti, kuinka täällä on ihanaa! Tullessani Kuljun metsästä tälle kauniille tasangolle, aurinko juuri laski. Entäs tämä harju sitten, jota ajetaan kirkolta tänne! — Olen nauttinut niin äärettömästi tällä matkalla.

kirsti.
Kunpa olisi kesä, niin — —. Miten täytelääksi ja kauniiksi olet tullut! Annahan, kun autan vaipan yltäsi, — jopa sinä olet kääreissä. — Kiltti olit, kun tulit luokseni, minä kun olen niin yksin.

elina.
Mahtaa sinulla ollakin hyvin ikävä täällä?

kirsti.
Nythän minulla kuitenkin on Uolevi seurana.

elina.
Uolevi! Niin, onhan Uolevi täällä. — Hän soit-