Sivu:Elinan surma.djvu/108

Tämä sivu on oikoluettu


kirsti.
Aavistukseni! — Pojanko?

vappu.
Niin enteet sanovat.

kirsti.
Lapsen, lapsen, lapsen!

vappu.
Loihdinko pois sen? — Papit sanovat sitä kuolemansynniksi, mutta sinun tähtesi teen sen sittenkin.

kirsti
(hurjalla ilolla).
Lapsen, lapsen! Ei, sen täytyy elää, ja sinun pitää yöt päivät lukea loihtuja sen hyväksi, — joka päivä, että se kasvaisi, tulisi suureksi ja voimakkaaksi.

vappu.
Kenen lapsi on?

kirsti.
Se on eräs Fleming, kuuletko, — Fleming. — Ja hoidammehan sitä yhdessä, me kaksi, ei kukaan muu, sillä lapsi on minun, minun yksin. (Kuuluu torventoitotus.)

vappu
(hypähtää).
Mikä se? Joku tulee, eikö neiti kuullut torven toitotusta?

kirsti.
Tuleeko joku! (Toitotukseen vastataan pihalla.) Mene katsomaan. (Vappu menee.) Se on eräs Fleming, —