Sionismin ja bolsevismin kamppailu

Sionismin ja bolsevismin kamppailu
Kamppailu juutalaisten sielusta
Kirjoittanut Winston S. Churchill


Kunnianarvoisan Winston S. Churchillin kirjoitus

Valokuvan teksti: "Mr. Churchill tarkastamassa vanhaa yksikköään, 4. husaarirykmenttiä, viime viikolla Aldershotissa"


Jotkut pitävät juutalaisista ja jotkut eivät. Mutta kukaan harkitsevainen ihminen ei voi epäillä, että he ovat ilman pienintäkään epäilystä mahtavin ja merkittävin rotu joka on koskaan esiintynyt maailmassa.

Rodulleen uskollinen ja alkuperästään ylpeä Englannin juutalainen pääministeri ja konservatiivipuolueen johtaja Benjamin Disraelin tiedetään sanoneen: "Herra käsittelee kansoja niin kuin kansat käsittelevät juutalaisia." Kun seuraamme kurjaa tilannetta Venäjällä, jossa kaikkien maailman valtioista juutalaisia on käsitelty julmimmin ja vertaamme sitä maamme selvitymiseen samalta näinä kauheina aikoina, niin varmasti on myönnettävä ettei sittemmin ole maailmanhistoriassa tapahtunut mitään mikä kumoaisi Disraelin itsevarmaa väitettä.

Hyviä ja pahoja juutalaisia

Hyvän ja pahan välinen kamppailu, jota käydään lakkaamatta ihmisen sydämmessä ei missään saavuta sellaista intensiteettiä kuin juutalaisissa. Ihmiskunnan kaksoisluonne ei keillään muilla havainnoillistu voimakkaammin tai hirvittävämmin. Olemme velkaa juutalaisille Kristuksen ilmestyksen etiikkajärjestelmän, joka yliluonnollisestakin karsittuna olisi verrattomasti arvokkain ihmiskunnan omaisuus, itse asiassa yhtä arvokas kuin kaikkien muiden viisauksien ja oppien hedelmät yhteenkoottuna. Tuolle järjestelmälle ja siihen uskomalla on rakennettu koko nykyinen sivilisaatio Rooman valtakunnan raunioille. Ja voi hyvinkin olla, että tämä sama hämmästyttävä rotu voi tällä hetkellä olla tuottamassa toista moraalin ja filosofian järjestelmää, joka on yhtä pahansuopa kuin kristinusko oli hyvänsuopa. Torjumattomana se horjuttaisi lopullisesti kaikkea minkä kristinusko on tehnyt mahdolliseksi. Näyttää melkein siltä kuin Antikristuksen ja Kristuksen evankeliumin kohtalona oli syntyä saman kansan keskuudessa. Tämä mystinen ja salaperäinen rotu on kuin valittu äärimmäiseksi ilmenemismuodoksi sekä jumalallisuudessa että paholaismaisuudessa.

"Kansalliset" juutalaiset

Ei voi olla suurempaa virhettä kuin kohdentaa jokaiseen yksilöön tunnistettava osuus ominaisuuksia, jotka muodostavat kansallisen luonteen. Jokaisesta maasta ja rodusta löytyy kaikenlaisia ihmisiä – hyviä ja pahoja, mutta suurimman osan ollessa neutraaleja. Mikään ei ole niin väärin kuin kieltää rodun tai alkuperän perusteella yksilöltä oikeus tulla arvioiduksi henkilökohtaisten ansioidensa ja käyttäytymisensä mukaan. Erikoisen nerokkaalla kansalla kuten juutalaisilla vastakohtaisuudet ovat elävämpiä, ääripäät etäämmällä toisistaan ja seurannaisvaikutukset ovat ratkaisevampia. Tänä kohtalokkaana aikana on juutalaisten keskuudessa kolme poliittisen käsityksen päälinjaa, joista kaksi ovat erittäin korkeatasoisesti hyödyllisiä ja lupaavia ihmiskunnalle, kun taas kolmas on ehdottoman tuhoisa. Ensinnäkin on olemassa juutalaisia, jotka asuvat maailman jokaisessa maassa identifioiden itsensä tähän maahan ja ottavat osaa sen kansalliseen elämään. Samalla he pitävät uskollisesti kiinni omasta uskonnostaan ja pitävät täydellisemmässä merkityksessään itseään kansalaisina valtiossa, joka on vastaanottanut heidät. Tällainen Englannissa asuva juutalainen sanoisi, "Olen englantilainen joka harjoittaa juutalaista uskoaan." Tämä on arvokas ja suurissa määrin hyödyllinen asenne. Me Isossa-Britanniassa hyvin tiedämme, että Suuren taistelun (I maailmansota) aikana niin sanottujen "kansalliset juutalaiset" olivat monissa maissa liittoutuneiden puolella. Armeijamme juutalaissotilailla on ollut huomattavin osuus, jotkut heistä ovat nousseet armeijojen komentajiksi, jotkut ovat saaneet Victorian ristin urhoollisuudestaan. Kansalliset venäjänjuutalaiset ovat kärsimistään rajoituksistaan huolimatta onnistuneet olemaan kunniallinen ja hyödyllinen osa kansallista elämää jopa Venäjällä. Pankkiireina ja teollistajina he ovat sinnikkäästi edistäneet Venäjän taloudellisten resurssien kehittämistä ja he olivat ensimmäisinä luomassa merkittäviä organisaatioita, venäläisiä osuuskuntia. Politiikassa he ovat suurimmaksi osaksi tukeneet liberaaleja ja edistyksellisiä liikkeitä ja ovat olleet Ranskan ja Iso-Britannian ystävyyden vankkumattomia puolustajia.

Kansainväliset juutalaiset

Raju vastustus kaikelle juutalaisten uurastukselle kansallisella alueella nousee kansainvälisten juutalaisten taholta. Tämän synkän liiton kannattajat ovat enimmäkseen ihmisiä, jotka ovat kehittyneet onnettomien väestöjen maissa, joissa juutalaisia vainotaan rotunsa vuoksi. Kaikki tai useimmat heistä ovat hylänneet esi-isiensä uskon sekä irtautuneet mielessään kaikista henkisistä toiveistaan tuonpuoleisen maailman suhteen. Tämä liike ei ole uusi juutalaisten keskuudessa. Aina Spartacus-Weishauptin ajoista aina Karl Marxiin ja Trotskiin (Venäjä), Béla Kuniin (Unkari), Rosa Luxemburgiin (Saksa) ja Emma Goldmaniin (Yhdysvallat), on jatkuvasti kasvanut tämä maailmanlaajuinen salaliitto sivilisaation kumoamiseksi ja yhteiskunnan muokkaamiseksi pysähtyneen kehityksen, kateellisen pahantahtoisuuden ja mahdottoman tasa-arvon kautta. Kuten moderni kirjailija Nesta Helen Webster on niin taitavasti osoittanut sen olleen ehdottoman tunnistettavassa osassa Ranskan vallankumouksen tragediaa. Se on ollut päävaikutin jokaisessa 1800-luvun kumouksellisessa liikkeessä. Nyt tämä suurten Euroopan ja Amerikan kaupunkien alamaailmoista lähtöisin olevien merkillisten persoonallisuuksien joukko kiskoo Venäjän kansaa hiuksista tullakseen käytännössä valtavan imperiumin kiistattomiksi päälliköiksi.

Terroristijuutalaiset

Ei tarvitse liioitella kansainvälisten ja suurimmaksi osaksi ateististen juutalaisten roolia bolshevismin luomisessa ja Venäjän vallankumouksen aikaansaamisessa. Sillä on ollut varmasti erittäin suuri merkitys, todennäköisesti suurempi kuin mikään muu. Suurin osa johtohahmoista oli juutalaisia, poikkeuksena Lenin. Lisäksi pääasiallinen inspiraatio ja liikkeelle paneva voima tulee juutalaisjohtajilta. Täten puhdas venäläinen Georgi Tšitšerin jää nimellisen alaisensa Litvinovin varjoon, ja venäläisten kuten Nikolai Buharinin tai Anatoli Lunatšarskin vaikutusta ei voi verrata Trotskin, Punaisen linnoituksen (Pietarin) diktaattori Grigori Zinovjeviin, Leonid Krasiniin tai Karl Radekiin - kaikki juutalaisia. Juutalaisten hallitsevuus neuvostoinstituutiossa on vielä hämmästyttävämpää. Näkyvä tai peräti pääasiallinen osa Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin eli Erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (Tšeka) terrorista oli juutalaisten käyttämää ja joissakin huomattavissa tapauksissa juutalaisnaisten käyttämää. Juutalaisten toimesta sama pahuus ilmeni lyhyen terrorikauden aikana Bela Kunin hallitsemassa Unkarissa. Sama ilmiö on esiintynyt myös Saksassa (varsinkin Baijerissa), sikäli kuin tämän hulluuden on sallittu riistää väliaikaisesti lamaantunutta Saksan kansaa. Vaikka kaikissa näissä maissa on monia ei-juutalaisia, jotka kaikilta osin yhtä pahoja kuin pahin juutalaisista vallankumouksellisista, niin juutalaisten osuus suhteessa heidän väestöosuuteensa on hämmästyttävää.

"Juutalaisten suojelijat"

Sanomattakin on selvää, että voimakkain kostonhimon kiihko on ollut Venäjän kansan rinnassa. Aina kun kenraali Denikinin määräysvalta oli voimassa, suojelua myönnetään aina juutalaisväestölle. Hänen upseerinsa sinnikkäästi yrittivät estää kostotoimia ja rangaista niihin syyllisiä. Tästä oli paljolti kyse kun petluristien propagandassa kenraali Denikiniä syytettiin ”juutalaisten suojeliaksi”. Tim Healyn sisaren/veljentyttären mukaan Kiovassa useammin kuin kerran juutalaisia vastaan rikkoneiden upseerien arvo alennettiin ja heidät lähetettiin rintamalle. Mutta laajalti Venäjän keisarikunnan saastuttaneet maantierosvojen laumat eivåt epäröi tyydyttää veren- ja kostonhimoaan viattoman juutalaisväestön kustannuksella aina kun tilaisuus avautuu. Erittäin julmilla joukkomurhilla jokaista menestystään viestittäneet maantierosvo Nestor Makhnon, Symon Petljuran ja Nikifor Grigorievin joukot löysivät kaikkialta puolittain tolaltaan olevan, puolittain raivostuneen väestön joukosta antisemitismiin sen pahimmissa ja inhottavimmissa muodoissaan valmiita olevia. Se, että monissa tapauksissa juutalaisten edut ja juutalaisten pyhäköt jätettiin rauhaan bolshevikkien yleiseltä vihamielisyydeltä on yhä enemmän liittänyt juutalaiset roistomaisuuteen johon Venäjällä nyt syyllistytään. Tämä on vääryys miljoonille avuttomille ihmisille, joista suurin osa itse kärsii vallankumoushallinnosta. Siten on erityisen tärkeää edistää ja kehittää mikä tahansa juutalainen liike, jolla näistä vaarallisista mielleyhtymistä etäänytään. Tästä seuraa sionismin syvällinen merkitys koko maailmalle tällä hetkellä.

Koti juutalaisille

Sionismi on juutalaisten poliittisten käsitysten kolmas alue. Ankarassa ristiriidassa suhteessa kansainväliseen kommunismiin, se esittää juutalaisille hallitsevaksi luonteeksi kansallisuuden ideaa. Palestiinan valtaamisen seurauksena Britannian hallituksen mahdollisuudeksi ja vastuuksi on langennut kodin ja kansallisen elämän keskuksen varmistaminen kaikille maailman juutalaisille. Herra Balfourin valtiomiestaito ja historiantaju kannustivat tarttumaan tähän tilaisuuteen. Britannian politiikkaa peruuttamattomasti määrittäviä julistuksia on tehty. Sionistisen projektin johtajan, tohtori Chaim Weizmannin kiihkeällä energialla käytännön asioissa ja monien merkittävimpien Britannian juutalaisten tukemana sekä koko lordi Allenbyn arvovallalla kaikki ovat suuntautuneet saavuttamaan tämän innoittavan liikkeen onnistumisen. Palestiina on tietenkin liian pieni asutettavaksi kuin murto-osalla maailman juutalaisista, eikä pääosa kansallisista juutalaisista halua muuttaa sinne. Mutta kuten ehkä saattaa tapahtua, elinaikanamme Jordan-joen rannoille luodaan britannian kruunun suojeluksessa juutalaisvaltio, jossa asuisi kolme tai neljä miljoonia juutalaisia. Tämä olisi merkittävä tapahtuma maailmanhistoriassa, joka olisi jokaisesta näkökulmasta katsoen hyödyllinen ja olisi erityisen sopusoinnussa britti-imperiumin aidoimpien etujen kanssa. Sionismista on jo tullut tekijä Venäjän poliittisissa kouristuksissa voimakkaalla kilpailevalla vaikutuksellaan kansainvälisten kommunistielimien bolshevikkipiireihin. Mikään ei voisi olla merkittävämpää kuin raivo, jolla Trotski on hyökännyt sionisteja vastaan, ja erityisesti tohtori Weizmannia vastaan. Tämä uusi ihanne epäilemättä suoraan estää ja haittaa hänen suunnitelmaansa juutalaisten johtamasta maailmanlaajuisesta kommunistivaltiosta. Tämä ohjaa juutalaisten energiat ja toiveet jokaisessa maassa kohti yksinkertaisempaa, aidompaa ja paljon mahdollisempaa tavoitetta. joka on nyt sionistien ja bolshevikkijuutalaisten välillä alkanut kamppailu ei ole juuri vähempää kuin kamppailua juutalaisten sieluista.

Lojaalien juutalaisten velvollisuus

Näissä olosuhteissa on erityisen tärkeää, että kansalaisiksi hyväksytyt juutalaiset kaikissa maissa ovat maalleen lojaaleja. Bolsevikkien salaliiton torjumisessa tulisi heidän kaikissa tapauksissa antaa tukensa ja ottaa merkittävä osa jokaisessa torjuntatoimenpiteessä, kuten monet heistä Englannissa ovat jo tehneetkin. Näin he voivat osoittaa juutalaisten kunniallisuuden ja tehdä selväksi koko maailmalle, ettei bolsevikkien liike ole juutalainen liike, vaan valtava määrä juutalaisia kiivaasti torjuu sen. Mutta bolshevismin negatiivinen vastustus kaikilla alueilla ei riitä. Positiivisia toteutettamiskelpoisia vaihtoehtoja tarvitaan myös moraalisella ja sosiaalisella alueella. Rakentamalla Palestiinaan äärimmäisellä mahdollisella nopeudella juutalaisten kansallinen keskus, josta voi tulla Keski-Euroopan maiden vainottujen turvapaikan lisäksi myös juutalaisten yhtenäisyyden symboli ja juutalaisen kunnian temppeli. Tähän tehtävään nojaavat monet toiveet.

LähdeMuokkaa

Illustrated Sunday Herald 8.2.1920 s. 4.