Sinun kukkasi
Sinun kukkasi Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Kun haudon ongelmaamme kipeää,
- mi ajatusta uupuvaa ei säästä,
- mi koskaan väisty ei, ei luotaan päästä,
- mua kesän tuoksu lämmin tervehtää.
- Sun kukkas! Herkin varsin kaartuen
- ne hymyävät hymyn taivaisen.
- Niin avuton on ihmisymmärrys.
- Sen parhaimmatkin sanat väärin soivat,
- ne harhaan viedä, pettää, tappaa voivat.
- Lie vilpitön vain kukkain selitys.
- Sisimmän, mit’ ei sanat koskaan sano,
- pyhimmän, mitä eivät huulet ano,
- tuo tuoksun aalto unhoittumaton –
- Oi, älä kysy, mi sen nimi on!
Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.