Sinne tieni käy.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Sinne missä varjot yön
synkeänä kattaa maan,
missä paikkana on työn
puute, nälkä vaan, –
sinne tieni käy.
Siellä kova kohtalo
säälimätön, julma on,
niinkuin luola asunto,
tyhjä, valoton.
Hymy siell’ on vainaja,
mieliä syö tuskan koi.
Kuuluu itku, voihkina,
kivun huudot – oi!
Epätoivo, pettymys
vallan saa, on musta yö.
Kasvaa hätä, hämmennys.
Köyhyys iskut lyö.
Haavat ah ne kirvelee,
kiroust’ on elo tää! –
Siteet orjan vangitsee. –
Vapautt’ ei nää.
Sinne yöhön synkeään
kalma vain luo varjojaan.
Ihmiset kuin aaveet nään
käyvän tuskissaan. –
Sinne kalman majoille,
missä toivo sammui pois,
miss’ ei päivyt valkene
– ah – ken hoivaa tois? –
Sinne tieni käy!

Hilja Liinamaa.


Lähde: Työläisnainen: Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja. Huhtik. 25 p. 1907. N:o 17–18.