Sinne tieni käy
Sinne tieni käy. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Sinne missä varjot yön
- synkeänä kattaa maan,
- missä paikkana on työn
- puute, nälkä vaan, –
- sinne tieni käy.
- Siellä kova kohtalo
- säälimätön, julma on,
- niinkuin luola asunto,
- tyhjä, valoton.
- Hymy siell’ on vainaja,
- mieliä syö tuskan koi.
- Kuuluu itku, voihkina,
- kivun huudot – oi!
- Epätoivo, pettymys
- vallan saa, on musta yö.
- Kasvaa hätä, hämmennys.
- Köyhyys iskut lyö.
- Haavat ah ne kirvelee,
- kiroust’ on elo tää! –
- Siteet orjan vangitsee. –
- Vapautt’ ei nää.
- Sinne yöhön synkeään
- kalma vain luo varjojaan.
- Ihmiset kuin aaveet nään
- käyvän tuskissaan. –
- Sinne kalman majoille,
- missä toivo sammui pois,
- miss’ ei päivyt valkene
- – ah – ken hoivaa tois? –
- Sinne tieni käy!
Lähde: Työläisnainen: Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja. Huhtik. 25 p. 1907. N:o 17–18.