Sinne meni!

Sinne meni! Kirjoittanut Samuli Suomalainen

»No auttakaa, hyvät ihmiset, oi!

jo maahan meni nyt multa

niin makeat maidot ja juusto ja voi

ja herttainen kermakulta!»

Näin huutavi Liisa muori nyt

ja rattaiden luokse hän karkaa,

mut siellä on kaikki särkynyt. –

Voi sinua, Liisa parkaa!

Liisa oli maitomuori.

Liisall’ oli koira nuori,

Vahti oli nimi sen.

Maitokuormaa vetäissänsä

metsään loi se silmiänsä,

niinkuin mitä hakien.

Olispa jo useasti

mennytkin ties minne asti,

vaan kun valpas Liisa esti,

niin se aisoissansa kesti.

Mutta kerran sattui niin:

kulkivat he taasen kaupunkiin.

Liisa ilomiellä,

Vahti – mitä vielä!

Suruissansa vaan

toimeen tukalaan,

niin juur’ siellä,

missä juoksee puro pien’

– huh, kun juttu tää

hirvittää!

jänis hyppäs poikki tien!

Liisa hämmästyi,

Liisa äimästyi;

siunas kerran, toisen,

nähden pedon moisen.

Vahti hyörähti,

Vahti pyörähti,

haukahti ja – sillä erää

lähti jänön perään.

Katsokaas nyt vääräsäärtä:

tuolla pitkin ahon äärtä

juoksee, kiskoo,

koipiaan viskoo.

Vahti poika koittaa

pupu parkaa voittaa,

mutta äkkiäpä – rops! ja rapsi

– Voi sinua tuhma laps! –

Nyt sun kävi sillä kurin:

rattaat meni nurin.

Liisa kävi parkuun,

jänis pääsi karkuun.

Otettu Ilvolaan, 1924.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.