Sinä sidoit mun
Sinä sidoit mun. Kirjoittanut Emil Lindahl |
- Poven pehmeän kaunalla kaarroilla,
- sysikutrisi sykermillä,
- sulovehmahan vartesi tenholla,
- tulikatseilla syttävillä
- sinä silloin mun sieluni vangitsit,
- kevätillalla ihanalla,
- ensikerran kun kahden me istuttiin
- kotitöllisi räystään alla.
- Heti jälkeen sen kaikki sa unhoitit,
- mitä silloin me unelmoimme,
- mitä silloin me yhdessä haaveillen
- elon arkehen kaunista loimme.
- Koko kukkean kesän kuin kuumeessa
- olen kulkenut, kaipuuta kantain,
- salatoivehen kätkenyt sielussain,
- odotukselle aikani antain.
- Olit poissa, et tietänyt kaipuutain,
- et tuntenut tarvetta tulla.
- Nyt on syys, suvikukkeus kuihtuu pois,
- samat vaivat ne vaan ovat mulla!
Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.