Silta.

Kirjoittanut Katri Vala


Oi että sydämeni olisi horjumaton kallio,
mutta minä värisen taakkani alla.
Maailman kaikilta ääriltä
tarttuvat käsiini lasten pelokkaat kädet,
sydämeni seinät vavahtelevat
miljoonain tuskan huudosta,
minä, ihmisen rakastaja,
vapisen syntymän edessä,
koska se on kärsimyksen syntymä.
Oi että olisin väkevä kuin meri,
voisin kaataa laulullani muurin,
joka erottaa teidät elämän
päivännousumaasta.
Mutta minä olen vain hauras silta,
jonka yli tienne kulkee.


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.