Silmät (Prudhomme)
Silmät. Kirjoittanut Sully Prudhomme |
Suom. Kaarlo Sarkia. |
- Lukemattomat silmät, kauniit, rakastetut,
- siniset tai mustat on nähneet päivänvalon.
- On hauta uumeniinsa ne vanginnut.
- Yhä taivaalle aurinko luo sarastuksen palon.
- Lukemattoman joukon silmiä lumonneet
- ovat yöt, ihanammat kuin mitä olivat päivät.
- Lukemattomat silmät on varjoilla täyttyneet.
- Yhä tähdet kimmeltävät vain taivaalle jäivät
- Näkö silmien poissako on? Ei, ei ole näin!
- Ne ett’ olis sammuneet, se on mahdotonta!
- Ne varmaan kääntyneet ovat jotain päin,
- näkymätöntä meille, kohti tuntematonta.
- Kuten meiltä peittyvät tähdet ihanat
- joka aamu, mutta viipyvät taivaalla tuolla,
- niin myöskin silmäterät laskevat,
- mut ei ole totta, ne että voisivat kuolla.
- Siniset tai mustat, kauniit ja ihaillut,
- nuo silmät, jotka hautojen unessa makaa,
- ovat suurta aamua kohti suunnatut,
- ne vielä näkevät, näkevät hautojen takaa.
Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.