Sieniä ja sekamelskaa
| Sieniä ja sekamelskaa. Kirjoittanut Arvid Genetz |
- Kun astuin «väntsaliin», taas hauskan parin näin:
- Hämeestä herrasmies, jok’ oli mulle tuttu,
- Puhuttel’ outoa, ku, selin minuun päin,
- Piteli hinkkiä: siin’ oli pieniä
- Santarmilt’ ostetuit’ oravisieniä.
- Hänellä yllähän ol’ pitkä musta nuttu,
- Ja hattu päässänsä leveälierinen;
- Kun katsoin tarkempaan, niin alta lierien
- Alaspäin pyrkivän ylitse kauluksen
- Hiustulvan tuuheen näin; mut suomeks sujui juttu:
- Herrasmies Hämeestä:
- No, eikös naukkua?
- Sieniherra:
- Mie, kiitoksii, en juo:
- Rakastain rahvasta oon njiistä kieldäydynnä;
- En njiin oo tunnotoin kuin Suomen papit nuo,
- Kutk’ ei oo kansoaan eig’ aigoans’ älynneet,
- Voan piispan hourehet hyväksyin hälynneet;[1]
- Meist’ on jo monjigi viinasta jeäksiyvynnä.
- (Nyt tuttu näki mun:)
- Herrasmies Hämeestä:
- Päivää, saan esittää:
- Kirkherra Gribakof ja herra Jännes.
- Sieniherra:
- Ää!
- Minä:
- Puhutte Suomea jo niinkuin Venäjää.
- Sieniherra:
- Mie Suomess’ oongi
- Asemamies:
- Juna lähtee!
- Sieniherra:
- Syndynynnä.
1885.
- ↑ Lienee tarkoittanut pappien kokousta Kuopiossa v. 1885.
Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.