Sienet

Sienet. Kirjoittanut Katri Vala

Pitkien sateitten jälkeen

syksyn keltaisten lehtien lomista

puhkeavat sienet

omituisesti tuoksuvina

kasvaen kylmiksi ja lihaviksi

kuolleitten kasvien ja eläinten ruumiista.

Haperoiden lakit ovat kuin himmeästikiiltävää;

punaista tai kellertävää porsliinia.

Haapasienet nousevat maasta

hauraina ja naurettavan pieninä

muistuttaen kuolleen lapsen harmahtavia korvalehtiä.

Keltasienet hymyilevät kuivina ja iloisina,

siroina ja keltaisina kuin voi.

Yksinäisinä, suurina ja ilkeinä

loistavat kauniitten kärpässienten

punaiset, valkopilkkuiset lakit

hohtavanvalkoisten jalkainsa kannattamina.

Tatit komeilevat suuruudellaan,

ruskeankeltaisina, kömpelöinä ja tyhminä.

Imevät itseensä paljon kosteutta ja matoja

ja putoavat lopulta ilettäviksi, limaisiksi kasoiksi.

Mutta tummanruskean, kiinteän herkkutatin

tahtoisi syödä juuri maasta poimittuna,

vielä mullalle tuoksuavana.

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.