Siellä ylhäällä ei ole kuolemaa

Siellä ylhäällä ei ole kuolemaa Kirjoittanut Lina Sandell

Suomentanut Matti Järvinen.

1.

”Siellä ylhäällä ei ole kuolemaa

Eikä kyyneliä, eikä yötä!”

Niin lauloi pikkuinen musta Sara,

Kovin iloinen neekerilapsi parka.

2.

”Siellä ylhäällä ei ole kipua

Eikä tuskanparkuja kuten täällä!

Siellä saan nähdä Jumalan kirkkaat kasvot

Tulla iäisiksi ajoiksi sellaiseksi kuin hän!”

3.

Kerran, vain yhden kerran ainoastaan

Hän kuunteli valkoista opettajaa;

Hän kuuli verestä, joka voi puhdistaa,

hän kuuli Jeesuksesta, lasten ystävästä.

4.

Hän kuuli myös uudesta kaupungista,

Jonka muuri oli nimeltään autuus;

Siellä hän tahtoo olla myös rivissä

Ja ylistää Jumalaa iankaikkisesti.

5.

Nyt hän makaa kipupetillä,

Kurjalla heinä- ja olkivuoteella;

Mutta ah, kirkas katse kertoo,

Että ilo asustaa yhä sydämessä.

6.

Vaikka ystävää ei ole vierellä,

Vaikka peti on kovin kova ja kylmä,

Hän makaa siellä iloisesti odottaen

Sitä, mikä on vielä tuleva.

7.

Hän ajattelee niitä kalliita sanoja,

Jotka hän kuuli kerran opettajan lausuvan;

Hän ajattelee uutta maata

Ja ”uutta taivasta”.

8.

”Siellä ylhäällä ei ole kuolemaa”,

Hän laulaa – mutta yhä raukeammin,

”Eikä parkua eikä vaaraa

Eikä itkua eikä yötä.”

9.

Ääni muuttui vieläkin heikommaksi:

”Kultainen kaupunki” – ”kultainen kaupunki” –

”Eikä kuolemaa”. – Ja lohdutuksen saaneena

Hän nukkui vihdoin pois niin iloisena.

10.

Nyt hän houkuttelee kirkkaita säveliä

Harpusta riemukkaalla mielellä,

Sillä katsokaa, pikkuinen musta Sara

Oli vaalea ja punoittava Karitsan veren ansiosta.