Sepän Vikki

Sepän Vikki. Kirjoittanut Eero Eerola

Sepän Vikki, se iloinen poika,

kun kyliä kiersi, niin nauru se soi,

meni lentäen talviset puhteet,

hän sahtia sai sekä joi.

Sepän Vikki se viritti ansan,

mut Toppilan Manta se tarttunut ei...

kun Vikki se saunoissa sahtia joi,

Kelon Hermanni kihlat vei.

Mut siitäpä asti Vikki

vain kettuja pyysi ja – kissoja sai,

kylän pojat, ne rakkarit, nauroi:

«kai katinkin nahka on lämmin, kai!»

Mut kerran se viritti Vikki –

ketunrautansa akkunan alle vei,

ja sillepä tielle ne jäivät,

ei Hermanniakaan nähty, ei...

Sepän Vikki, se iloinen poika,

nyt Toppilan Mantan vihille toi,

siit’ asti kannussa kesti,

mitä junkkari joutessa joi.

Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.