Sempä sanon
Sempä sanon. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Mitä mä sanoisin sinusta
- kesäpäivän lapsosesta?
- Sanonko: silmäs on syttävät,
- poskillasi mansikkaiset,
- kutreillasi kuuhun kulta,
- huulillasi riemun päivä?
- Silmät on syttävät sinulla,
- niinkuin kesäpäivän taivas;
- mansikat on poskillasi,
- onnen marjat, kesä marjat.
- Kutrisi kuin kultavaippa,
- huulillasi onnen hymy,
- sunnuntainen suuri päivä.
- Sempä sanon mä sinusta,
- kesäpäivän lapsosesta:
- olet sä onnien apila,
- sinikukka päivän tiellä,
- olet hento päivän perho,
- kulet kukasta kukkahan.
- Lensit kerran polvelleni,
- siinä istuit ja iloitsit.
- Kuulin naurusi iloisan,
- suruisaksi itse vaivuin;
- katsoin silmies sinehen,
- kaihoa sai katseheni.
- Maistoin poskes mansikkata,
- kalpenevi oma poski;
- join sun huulies hymyä,
- ikävän mä siitä niitin.
- Lensit perho polveltani,
- kukalle uudelle kohosit;
- minä vaivuin vaaleaksi,
- sortui sydän kukkaseni,
- minä huolihin humahdin.
- Sempä sanon mä sinusta,
- kesäpäivän lapsosesta:
- olet onnien apila,
- sinikukka päivän tiellä,
- kukkaisa kehähän perho,
- oman itsesi osaksi.
- Olet mulle murhe lintu,
- surun syttäjä sydämmen;
- olet kaataja kesäni,
- sunnuntaini suuren viejä,
- ikikaihoni antaja.
- – Sempä mä sinusta sanon,
- sydämmeni sortajasta,
- sydän rauhan runtajasta,
- kukkamieli tyttösestä.
Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.