Selvään veteen (runo)
Selvään veteen. Kirjoittanut Juhani Siljo |
- Jäätä ja lunta ja jäät’ oli vain,
- vaivoin ma laivani lävitse sain.
- – Saavuinpa selvään veteen:
- aallot vuorina vyöryvät eteen!
- Äsken aavojen äänettömyys,
- yksin kulkijan ikävyys.
- – Kuulen jo kutsua monta,
- aaltojen lempeä levotonta!
- Ruskuen allemme murtui jää,
- eespäin! se vain oli määränpää.
- – Vieläkö kestät, keula?
- suoraan näytätkö, suuntaneula?
- Tie meren silmiin vihreisiin
- päin suven tähtiä suunnattiin,
- kestimme tuimalla tiellä.
- – Ulapat vihreät uhkaa nyt niellä!
- Eespäin! – Mut minne, ah minne päin?
- Vaalenevan opastähteni jo näin.
- Vain meren pettäväisyys
- varma on – vain menon yksinäisyys!
- Eespäin, mut eespäin yl’ aaltojen vain,
- vaivoin kun laivani sulaan sain!
- Kerranpa taas kokan eteen
- talvi on valkeena hyytyvä veteen..
Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.