Se sattuu itsestään

Se sattuu itsestään. (Uhland.) Kirjoittanut Ludwig Uhland

Mä joka ilta astelen

Tuon niityn polulle,

Oveltaan impi huomaa sen

Saa vastaan minulle.

Ehk’ emme koskaan päättäneet,

Olemme aina yhtyneet.

En tiedä kuin se käyneekään:

Mä häntä suutelen.

En pyydä mä, ei tahdo hän –

Se sattuu itsekseen.

Kun suun on suulle oikotie

Jo tuttu – synti estää lie!

Eip’ perho leikkiin ruusulta

Myös lupaa pyydäkään!

Viilettä illan kasteelta

Ei kukka kysykään!

Mä lemmin häntä, mua hän –

Ei sanottu viel’ sitäkään!

[Karl Adolf] K[overo].

Lähde: Ilmarinen 23.12.1876.