Se oli siis täyttä totta

Se oli siis täyttä totta. Kuopiossa, 27 p:nä Toukokuuta. Kirjoittanut anonyymi

Nähtyämme eräässä ”Keski-Suomen” 36 n:ssa julaistussa, täältä Kuopiosta lähetetyssä, arvostelussa K. Ahon ”Epäilijästä” julki lausutun, että, joka sentapaista kirjallisuutta koettaa tukehuttaa, ”hän menee hajoittamaan Jumalan työtä ihmissielussa, hän ”tekee syntiä Pyhää Henkeä vastaan”; sen nähtyämme kysyimme 54 n:ssamme lähettäjältä, nimimerkki M. C:lta, mitä hän noilla raamatun sanoilla tarkoitti. Arvasimme, ett’ei sitä tarkoitusta olisi lähettäjän varsin helppo selittää. Ja sentähden olemme kolmatta viikkoa vastausta odottaneet. Mutta mitään vastausta ei ole kuulunut. Tämänlaista itsepintaista äänettömyyttä olemme tosin ennenkin nähneet. ”Savon” miehissä olemme sitä useamman kerran havainneet. Mutta odottamatonta on meille ollut, että rouva M. C. on samoin menetellyt. Luulimme hänen olevan valmiin vastaamaan sanoistaan.

Me puolestamme emme suinkaan mitään selitystä rouva M. C:lta kaipaa. Meistä on hänen tarkoituksensa vaitiolonkin kautta kyllin selväksi käynyt. Teimme edellä mainitun kysymyksen jättääksemme lähettäjälle tilaisuuden peruuttaa tuon sanansa selittämällä, että nuo raamatun sanat olivat siihen kirjoitukseen vahingossa, hairahduksesta pujahtaneet. Ja jos niin olisi ollut, olisi se varmaan julki tuotu. Kun ei mitään sellaista selitystä ole tehty, niin on siis selvää, että se sana oli täyttä totta lähettäjän puolelta, että hän on tarkoittanut juuri sitä, minkä on sanonut. Sillä mahdotonta on meidän ajatella, että rouva M. C. leikillä, pilalla olisi käyttänyt noita sanoja, jotka ovat painavimmat, ankarimmat mitä raamatussa on. Ja muuta mahdollisuutta ei ole.

Edellä painetut rouva M. C:n sanat K.-S:n 36 n:ssa ovat siis aivan sanasta sanaan ymmärrettävät.

Kun sanotaan, että ”Epäilijän” kaltaisen kirjallisuuden tukehutttamisen yritys on ”Jumalan työn hajottamista ihmissielussa”, on ”synti Pyhää henkeä vastaan”, niin on samalla sanottu, että sellaisen kirjallisuuden tekeminen tapahtuu erityisen Jumalan työn kautta ihmissielussa, että se on Pyhän Hengen vaikuttamaa.

Raamatusta tiedämme, että raamattu juuri tuolla tavoin on syntynyt: että se sana on Jumalan antama; ett’ei yksikään raamatun profetiia ole ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet vaikutetut Pyhältä Hengeltä, (2 Timot. 3, 16: 2 Pietar. 1, 21). Ja sentähden että niin on, että raamattu on Jumalan ilmoitettu sana, sentähden ovat kaikki kristityt, kuulukoot mihin uskontunnustukseen, mihin lahkokuntaan tahansa, kaikkina aikoina olleet yksimieliset siitä, että ainoastaan raamatusta on meidän etsiminen oppi siitä kuinka me autuaiksi tulisimme.

Mutta kun rouva M. C. väittää, että eräänlainen nykyaikainen kirjallisuus on syntynyt aivan samalla jumalallisella inspirationilla kuin raamattu, niin vaatii hän sillä siinä kirjallisuudessa esiintyville opeille samaa arvoa kuin raamatun opille.

Onko siis noissa M. C:n sanoissa jo tarpeeksi selvästi sanottu, että uutta uskontoa tahdotaan meidän kansallemme julistaa?

Lähde: Savo-Karjala 10.5.1889.