Se lempi.

Kirjoittanut Samppa Luoma


Se lempi, se oli kuin duetti,
sitä yksin on vaikea laulaa –
minä kerran oon sitä koettanut:
voi, kuinka se vaivasi kaulaa!
Mun siin’ oli pausseja preluudi
ja se päättyi fermaatilla;
sitä laulua päivän jo laulelin,
introduktsioonia illan.
Ja sitte se saapui se fermaatti,
mutt’ kauvan, kauvan se kestää,
siinä kyllä on ad sekä libitum,
vaan sepä sen loppua estää.


Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.