Scipio Africanus
Scipio Africanus Kirjoittanut Paavo Cajander |
- On vainon hirmupäivä päästy päähän,
- Yö vaippans' sovitti ja rauhan toi.
- Veriset liekit, haihtuin myrskysäähän,
- Viel' ilmi hohteen taivahalle loi.
- Mut taivaan alla riutuu tuskissansa,
- Veriinsä nääntyy mainehikas kansa,
- Ja kansan muistot liekki tasoittaa;
- Syö liekki Karthagon, mut murhamiesi
- Iloiten takoo kahletta, ja liesi
- Kuin hornan kita tultaan leiskottaa.
- Vaan keskellä tuot' ivan näyttölavaa
- On aatteissansa mies. Mit' aikoo hän?
- Hän on kuin nukkunut,--jo silmäns' avaa
- Ja katsoo, tähtää--mitä näkee hän?
- Käy kurttuun otsa, huulet murtoon vääntyy,
- Vert' itkee sydän, silmä maahan kääntyy
- Ja rintaa vasten päänsä kallistuu;
- Hän äsken iskun taivahalle heitti,
- Mut mustat pilvet ennustähdet peitti,
- Nyt lausumahan aukee miehen suu:
- »Mä nähnyt olen kukan kuihtuvaisen,
- Kuink' alle myrskyn painuu palmupuu;
- Oon nähnyt kalman murhaa, nähnyt naisen,
- Kuin kultaansa hän surren lakastuu;
- Olenpa nähnyt kuinka Rooman kansa
- On hautaan vienyt miehet parhaimpansa,
- Ja haudoilla vuoskaudet itkenyt;
- Vaan nähnyt konsanaan en surmaa mointa:
- Kuink' kansa, kansain kuulu, ilman tointa
- Jää, hukkuu pois, näen ensi kerran nyt.»
- »Täss' seison haudall' luonnon suurimmalla:
- Maaks sorretun Karthagon eessäin nään.
- Tuoll' ilohuudot kaikuu taivas=alla,
- Ne mieltä viiltää, kun nään sorron tään.
- Vaan kunnias sen vaatii, Rooma, sinä
- Tuon tehtäväksi määräsit, ja minä
- Mies roomalainen olen.--Huoli pois!
- Ei kuollut Curtius, kun maahan syöksi,
- Ei Mucius, kuin murhan otti työksi.
- Tät' enkö työtä minä kestää vois!»
- »Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi,
- Ja se, se Karthagonkin hautaan vei;
- Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi
- Se vielä kerran aukee Roomallei.
- Niin, Rooma, kerran vahvat muuris murtuu,
- Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu,
- Sep' Iliaan on kohtaloa vaan!
- Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo vainen,
- Kun kansassa vaan henk' on roomalainen,
- Meit' alentamaan voimaa tarvitaan.»
Hälläpyörä 22/10 1869; Kaikuja Hämeestä 1872. Löytyy myös mm. teoksesta: Cajander, Paavo: Runoelmia. SKS 1914 Helsinki.