Savon ihanuus.

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Ei kieli saata kertoa
Nyt täysin kesäluontoa
Ja Savon ihanuutta;
Mut tunne siitä todistaa,
Ett’ yhä luonto tarjoaa
Vaan kauneutta uutta.
Tuo lahti kaunis lainehtii
Ja viljapelto aallehtii
Kun vieno sävel-virta.
On Kallavesi kaunisna,
Sen saaret, rannat suloisna,
Kun immen lempi-rinta.
Jos katsot Kehvonlahtea,
Tai Laivon, Laanin seutuja,
Tai Sorsasalon saarta,
Niin ihmetellen lausahdat:
”Oi Luoja, kuinka kaunistat
Nyt meidän Savonmaata!”
Tai silmäsi luo Puijohon,
Mi päänsä vanhan taivohon
Ylentää torninensa;
Ja katso sieltä seutua,
Niin täydyt taasen lausua:
”Nään Savon saarinensa!”
Ei tumma siis, jos matkalla
Myös Puiroolahden rannalla
Sain paljon ihastusta.
Siell’ lounastuuli lempeä
Toi mulle tervehdyksiä
Ja paljon lohdutusta.
Jos murhemieli rintahas
Saa sijansa, niin muistappas
Vaan mennä Puijonmäille.
Kun siellä luonto juhliva
On ympärilläs, katkera
Käy surus Manan maille.
Siis suosi aina Savoa
Ja muista, että Jumala
On tämän luonut meille.
Jotk’ yhä uutta etsivät
Ja muihin maihin rientävät,
Ne käyvät harhateille.

[Simeon] –[Hi]rv[one]n.–


Lähde: Tapio 8.8.1874.