Savon ihanuus

Savon ihanuus. Kirjoittanut Simeon Hirvonen

Ei kieli saata kertoa

Nyt täysin kesäluontoa

Ja Savon ihanuutta;

Mut tunne siitä todistaa,

Ett’ yhä luonto tarjoaa

Vaan kauneutta uutta.

Tuo lahti kaunis lainehtii

Ja viljapelto aallehtii

Kun vieno sävel-virta.

On Kallavesi kaunisna,

Sen saaret, rannat suloisna,

Kun immen lempi-rinta.

Jos katsot Kehvonlahtea,

Tai Laivon, Laanin seutuja,

Tai Sorsasalon saarta,

Niin ihmetellen lausahdat:

”Oi Luoja, kuinka kaunistat

Nyt meidän Savonmaata!”

Tai silmäsi luo Puijohon,

Mi päänsä vanhan taivohon

Ylentää torninensa;

Ja katso sieltä seutua,

Niin täydyt taasen lausua:

”Nään Savon saarinensa!”

Ei tumma siis, jos matkalla

Myös Puiroolahden rannalla

Sain paljon ihastusta.

Siell’ lounastuuli lempeä

Toi mulle tervehdyksiä

Ja paljon lohdutusta.

Jos murhemieli rintahas

Saa sijansa, niin muistappas

Vaan mennä Puijonmäille.

Kun siellä luonto juhliva

On ympärilläs, katkera

Käy surus Manan maille.

Siis suosi aina Savoa

Ja muista, että Jumala

On tämän luonut meille.

Jotk’ yhä uutta etsivät

Ja muihin maihin rientävät,

Ne käyvät harhateille.

[Simeon] –[Hi]rv[one]n.–

Lähde: Tapio 8.8.1874.