Savon Ukko
| Savon Ukko *). Kirjoittanut Paavo Korhonen |
(Mitä meillä kaunihinta;
eäni kauniimpi kantelon.)
W. S.
- Savon ukko, sarkahousu,
- Pikimusta, pitkäparta
- Peästi äenen uunin peällä,
- Laski pankolla pakinan.
- Puhe oli aivan pulska,
- Sanat kaikki sarvipäitä,
- Jotka rikko miesten mielen;
- Akat näytti närkästyvän:
- ”Elettiinpä ennen meillä;
- Niinkuin tehtiin myöskin teillä,
- Paistettiinpa paksut leivät,
- Verot markon makseltihin,
- Toalarin talon asiat,
- Kuin ei kuvissa kulettu,
- Moalatuissa matkusteltu:
- Ajokalut kaikki tyyni
- Sillä voiella sivelty,
- Joll’ on voieltu veneetkin.
- Akat vaipoissa vaelsi,
- Villaröiyissä röhötti;
- Ukot karvakauhtanoissa,
- Kelsiturkissa köhötti.
- Oli kellona Otava,
- Kukonvirret viisarina.
- Arvattiin se ajan juoksu
- Tulo päivän tunnettihin.
- Minä miessä ollessani,
- Kunma kulin kaupungissa,
- En kauan katuja käynyt,
- Puhutellut puotimiestä;
- Suolat survasin rekeeni,
- Rautakangin kannon siihen;
- Luoti pari painehia,
- Vaimolleni lakkivoate,
- Lapsille lakeripalli,
- Ingiveäriä vähäsen.
- Olin ilmankin ilonen;
- Kapeneitak kauppamiehen.
- Heti valjastin hevosen,
- Heti kukkaron kuristin,
- Kissannahan keärin kiinni,
- Koivet solmisin kovasti
- Enkä ennen lievittänyt,
- Vasta Vouvin voatimalla,
- Veroherran huutamalla.
- Herrat veti vissit viivat,
- Kaksi kuuta **) kuittihini.
- Kesti sillon kissan nahka.
- Nyt on aika aivan toinen
- Vouvinluku loppumaton,
- Rahanpuute puuttumaton;
- Rästikirjat kiirehtivät,
- Nahka naukuupi punanen.
- Monen karja kirjan peällä,
- Alla ausuonin hevonen,
- Pannut panttina kylässä,
- Hyvät ryysyt ryöstön alla.
- Herra teillä, toinen meillä
- Ruunun käskyllä kovalla.
- Mikä piti pitkin maita,
- Toinen pyrki poikki maita.
- Lautamiehet laukun tuovat,
- Joista arkit aukiovat,
- Niis’ on rästit räknättynä,
- Nurkissa pahat numerot.”
- Ei Ukko unessa ollut,
- Ei paljon valetta pannut;
- Voan se oli sangen vanha,
- Muisti muinaset asiat,
- Tiesi tämänaikasetkin,
- Vaikka nuoret naurahteli,
- Pojat pisti pilkkojansa.
*) Sekä alku-sanat että puheen parsi ilmottavat tekiän olevan selvän Savolaisen.
**) Puustavia Q, jota myös ennen vanhaan piettiin välistä Suomenkin kielesä, mutta joka sitten jo aikaa on nähty tarpeettomaksi. Se merkitsee vero- ja muisa laskukirjoisa että velka eli ulosteko on maksettu. Panevat sen muutamat välistä kaksittainkin.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1830, 24. huhtikuuta s. 2–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 28.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1830. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1830_rdf.xml.