Satuja Si-Si-Dusista
| Satuja Si-Si-Dusista. Kirjoittanut Katri Vala |
Kastehelmi.
muokkaa- Si-Si-Dus,
- kaunein keiju kuun alla,
- löysi takkiaisen lehdeltä kastehelmen,
- suunnattoman suuren.
- Hän vieritti sitä
- ja katseli nauraen
- ylen soman persoonansa
- hullunkurista kuvaa.
- Vihdoin upotti hän päänsä siihen
- ja näki ihmeellisen maailman
- kasteen peittämillä silmillänsä.
Tanssiaiset.
muokkaa- Kuu oli lainannut kultaisen kiekkonsa
- tanssilattiaksi Viisaan Kiven luo.
- Siellä olivat kaikki,
- kukaan ei jäänyt kutsumatta.
- Si-Si-Dus antoi jokaiselle
- kallisarvoisen puvun.
- Si-Si-Dusin hunajakakut olivat kaikki yhtä hyvät.
- Kuitenkin monet itkivät,
- monella oli pilkallinen hymy,
- onnellisia olivat vain lapset.
- Si-Si-Dus rummutti suruissansa
- kengällänsä kuun kiekkoa.
Mustat miehet.
muokkaa- Pienet mustat miehet
- tulivat uhkaavina Si-Si-Dusin luo:
- – Sinä et kumarra miekkaa,
- sinun tanssiaisissasi käyvät kaikki,
- sinun valtakunnallasi ei ole rajaa.
- Me olemme päättäneet
- kaataa taikinakaukalon ylitsesi
- ja istua vahvasti sen päälle.
- Si-Si-Dus pyysi hämmästyneenä
- oravaa tulkitsemaan hänelle
- tämän muukalaisten puheen.
Sekasorto.
muokkaa- Kukaan ei tiennyt,
- mistä tämä sekasorto tuli:
- ilkeät ampiaiset risteilivät joukoissa
- kauhea keihäs ojossa,
- sittiäiset pörräsivät
- ja poukahtelivat vasten puita,
- mutta sepät marssivat tuhatlukuisina
- ja paukuttelivat niskojansa.
- Kukat pynstelivät varsissansa,
- ne tahtoivat lentää kauas,
- mutta kaatuivat paikoillensa.
- Si-Si-Dus oli onneton
- kauniin maansa tähden
- ja hän pyysi taivaalta pienen pilven
- pyyhkiäksensä kyyneleitä ja verta.
Laulu.
muokkaa- Si-Si-Dus katseli ihmistä
- ja sääli häntä.
- Työtä ja unta ja harmaita ajatuksia,
- sitä oli ihmisen elämä.
- Ja Si-Si-Dus meni ihmisen luo
- ja lauloi hänelle pienen laulun,
- laulun metsästä ja valosta ja vapaudesta.
- Ja ihminen kuunteli
- ja heikko valo tunkeutui
- hänen pimeään sydämeensä.
- Mutta illalla oli Si-Si-Dusin nälkä.
- Kun ihminen sen huomasi,
- meni hän kiireisesti askareihinsa.
Uni.
muokkaa- Si-Si-Dusin uupumus oli ääretön.
- Kauneus oli kuollut,
- ilma oli vihan huurua täynnä.
- Si-Si-Dus meni meren rannalle
- ja viittoili väsyneellä kädellänsä.
- Unen laiva vei hänet kauas.
- Si-Si-Dus nukkui tuhat vuotta.
- Herätessänsä näki hän auringon
- huuhtovan kasvojansa aamuisessa metsässä.
- – Si-Si-Dus, sanoi aurinko, nyt laula!
- Maassa ei ole ainoatakaan rajaa,
- kaikkialla kulkee vapaa veljemme! –
- Si-Si-Dus nousi kukkivan puun oksalle,
- ja kaikki puut katsoivat häneen.
- Si-Si-Dus ponnahti taivaan sineen,
- sieltä soi hänen helmeilevä laulunsa
- yli kirkastuvan maan.
Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.