Satuiset saaret.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Ja lapset hiljaa soutavat jo kotiin
kesäisen tarun taikamaailmasta,
siell’ oli kyllä kaunista, mut täällä
tosikin kaikki tarua on vasta.
He satuisia salmia nyt soutaa
ja näkee, kuinka rannoilla jo umpeen
teränsä sulkenut on öiseen rauhaan
nyt joka kukka ulpukan ja lumpeen.
Ja vihdoin saapuvat he saareen tuttuun,
sen rannoilta niin tuores henkii tuokse;
ja pirtistä jo isä, äiti, mirri
nyt rientää odotettujensa luokse.
Ja mirri ensi työkseen heti kohta
kiveltä rannan teljolle jo hyppää
ja veneestä myös ensi tuomisiksi
se kauniin kiiskin käpäliinsä nyppää.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.