Satu
| Satu. Koska he olivat aasia. (Suomennos.) Kirjoittanut Bolton Hall |
Apinat olivat yhtä laiskoja kuin sinä ja minä, ja alkoivat ratsastaa aaseilla. Eräällä saarella apinalla oli tapana ratsastaa joukon etupäässä ja sitä hän kutsui ”johtajana olemiseksi”. Hänen täytyi mennä sitä tietä jota aasit kulkivat sillä ne olivat väkeviä.
Joskus alkoivat aasit tapella ja silloin sanoivat apinat niitä anarkisteiksi.
Lopuksi tulivat apinat niin lihaviksi ja raskaiksi, ettei aasit jaksaneet enää etsiä omaa ravintoaankaan.
Ne alkoivat valittaa ja etsiä väsymyksen syytä ja keinoja epäkohdan poistamiseksi. Eräs kaunis naarasapina sanoi silloin:
”Minä annan niitä tyydyttääkseni niille vähäsen kukkia. Me järjestämme kukkaislähetyksen.”
Apinat antoivat mielellään roponsa.
Eräs toinen helläsydäminen apina sanoi:
”Minä panen toimeen hyväntekeväisyyshuvit, jotka varmaankin tuottavat anteliaitten apinain avulla sen verran, että voimme lähettää muutamia aasia viikoksi laitumelle.”
Tätä kutsuivat apinat ”nerokkaaksi hyväntekeväisyydeksi”.
Eräs pitkäkorvanen apina huudahti: ”Ei, saarnatkaa kohtuullisuutta niille! Nuo aasilurjukset juovat niin paljo, ettei niillä ole aikaa syödä ja ettei niillä myöskään ole mitä syödä jos niillä olisi aikaakin.”
Apinat rajoittivat juomainmyyntiä aaseille.
Eräs suuri aasi sanoi: ”Me tarvitsemme suuren tullirajan, estääksemme köyhien heinäin tänne tuontia. Silloin antavat apinat meille niittyjä viljeltäviksi ja sitte antavat osan saaduista heinistä meille palkaksi!”
Apinat rakensivat muurin niin tiheän etteivät aasit nähneet sen lävitse.
Eräs pieni aasi sanoi: ”Me tarvitsemme halvempaa rahaa voidaksemme ostaa hieman lepoaikaa apinoilta, jotka tekevät rahat.”
Mutta tämä ei ollut apinain mieleen.
”Nyt minä tiedän syyn”, sanoi eräs kunnioitettava apina, ”synti on kaiken tämän syynä. Apinat istuvat sentähden selässänne, että teidän sydämenne on turmeltunut.” Ja hän saarnasi aaseille heidän jumalattomuudestaan ja sydämiensä pahuudesta.
”Minä olen sen keksinyt”, sanoi eräs muuliaasi, ”se on laiskuus mikä en syynä. Alemmat eläinluokat ovat niin tähän paheeseen vajonneet, etteivät viitsi etsiä omaa elatustaan!”
Apinat nimittivät sen muuliaasin professoriksi.
Mutta kuitenkin aasit tappelivat ja olivat tyytymättömiä.
”Emmekö ole tehneet mitä olemme voineet teidän hyväksenne?” sanoivat apinat. ”Se, mitä te tarvitsette, on vahva hallitus suojelukseksi ja voimakkaita varustuksia yhteiskunnallisen järjestyksen pysyttämiseksi.” Ja aasit äänestivät suuria summia tähän tarkotukseen ja monet ottivat pestin ”kansalliskaartiin”.
Mutta apinat maksoivat. Eivätkä aasit voineet laisinkaan käsittää missä vika oli.
Lähde: Työmies 14.5.1898.