Santa Margherita
| Santa Margherita Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
I
muokkaa- Kujat kansaa kaunista kuhisee..
- Puutarhoissa palmut suhisee..
- Minut epätodellinen
- tämä auringonhehku huikaisee,
- valo yliluonnollinen.
- Tajuntaa sini taivaan sivelee,
- kajo ilmojen ihmeellinen.
- Veden siintely samettinen
- humalluttaen aisteja hivelee,
- meren armaus asuurinen.
- Sädekimppuja silmistä sinkoilee.
- Jalat karkeloi, jalat pinkoilee.
- Avosandaalein ohi liitelee
- Signora bella, bellissima
- ja signorina snellissima.
- Kiven kiiltely marmorinen
- ja heleät seinät huikaisee.
- Jumalallista hellettä hengin,
- olen oudon onnellinen.
- Ohi vaunut ja hevoset kiitelee,
- korurihmoissa, helkkyvin kengin.
- Kukon kurkulla kuski luikkaisee:
- »E-ée, e-ée,
- e-ée, e-ée» –
- heti toinen ja kolmaskin huikkaisee
- kuin trumpetti kuparinen:
- »E-ée, e-ée,
- e-ée, e-ée,
- e-ée, e-ée, e-ée!»
- Tuhat kaikua kiirii ja riitelee,
- käy pauhina haaveellinen,
- sadun soinnukas reuhaaminen,
- tarun tohina romanttinen.
- Sinirannalta hurmaten helähtelee
- meren harppu harmooninen.
- * * *
- Väreissä kylpee torit.
- Vasuissa mustekalat,
- muut oudot herkkupalat.
- Hedelmää hehkuu korit.
- On auki ovet, portit,
- ja virkkuumummot virkkaa
- ja ohikäyjää tirkkaa.
- Hämyssä trattoriian
- tuliset miehet tummat
- juo, pelaa, läiskää kortit,
- eloisa syttyy riita
- ja huudot kuuluu kummat –
- veren kiihkon he purkavat liian.
- * * *
- Valon täyteys taivaallinen,
- värin hehkuma harmooninen
- veren elvyttää, tajun raukaisee.
- Kohu soinnukas, oireellinen,
- humu, toitotus romanttinen,
- häly, huhuilu, teuhaaminen,
- sopusointuinen ristiriita
- lukot rintani ruosteiset laukaisee,
- ovet onnen ummesta aukaisee..
- Soi soristen sorja, ranta,
- soi kahisten palmu viita,
- soi sihisten silkkisanta,
- meren laulaa haltiatar:
- »San-Marghe, Santa-Mar,
- oi rannan valtiatar.
- o rive belle, larghe,
- o Santa-Mar, San-Marghe,
- o Santa, Santa, Santa,
- o Santa Margherita..»
II
muokkaa- Veristyy horisontin vyö.
- Jo vesperiä kellot lyö.
- Tyventyy ristiriita.
- Jo kiire viihtyy, herkee työ,
- jo kätkee pauhun panta.
- Ihana siintyy ilta.
- Syventyy hämy, kerkee yö,
- kuun päilyy kultasilta.
- Ei käy jää näy. Vain levittäy
- all’ ikkunan palmuviita,
- yön lämmössä hiljaa liikkuu.
- Meri mainingein käy vaimennein,
- tulet taivaan sen kalvossa kiikkuu.
- On ihana yö, veet hyväillen lyö,
- meren suukoista samettisanta
- suhahdellen soi:
- »Felicissima,
- o notte tranquillissima,
- Santissima, Santa, Santa,
- o riva felicissima,
- o Santa, Santa, Santissima,
- Santissima, Santissima,
- Santissima Margherita..»
III
muokkaa- Mut aamuun alakuloiseen
- ja uinuntaani suloiseen –
- mut aamuun ani varhaiseen,
- tajuntaan unen-harhaiseen –
- mut ilmaan hiiren-hiljäiseen
- soi huuto, mi vavisuttaa,
- unet silmistä ravisuttaa!
- Kadulta kurkku kiljaisee;
- »Caffè! Caffè!
- Caffè! Caffè!»
- Ja torvi toinen parkaisee
- – näin korviani karkaisee –:
- »Erbaggi! Frutta! Frutta-a!
- Comprate frutta! Frutta-a!»
- Soi »frutta, frutta, frutta-a,
- caffè, caffè,
- caffè, caffè»
- ja »frutta, frutta, frutta..»
- Juur unhoon hukkunutta,
- vain hetken nukkunutta,
- töin tuskin toipunutta
- tajuntaa voipunutta
- tuo »frutta, frutta, frutta.
- caffè, caffè»
- ja »frutta, frutta, frutta-a»
- jo vallan kauhistuttaa,
- nyt ratki raivostuttaa,
- jo huumaa, humalluttaa,
- jo tuiki hullaannuttaa!
- Soi raivokas »frutta, frutta-a.
- caffè, caffè» –
- lyö luukut, ruudut särisee,
- rakoilee muurit, värisee,
- maan perustukset tärisee,
- kun järisee
- »caffè, caffè,
- caffè, caffè»
- ja »frutta, frutta, frutta..»
IV
muokkaa- Tovi pieni on yö. Pian hetki lyö,
- kun herää päivän touhu ja työ.
- Kadun melskeeseen, elon helskeeseen,
- sen hyörintään ja pyörintään
- minut imee syöveri villi.
- Ilon sorinaan, ilon porinaan
- hukuttaa elon hornanpata.
- Oi pauhinan hekkumata,
- kun korvaani turtunutta
- tärisyttää: »frutta, frutta,
- caffè, caffè»
- ja kuskien kurkkupilli;
- »e-ée, e-ée,
- e-ée, e-ée»
- ja kaulaa laulaa sata!
- Tämä riemukas ristiriita,
- tarun, todellisuuden viita
- pian aamuisen raivoni hillitsee,
- sulollaan olemukseni villitsee.
- Tämä armaus aallon sinen,
- valo yliaistillinen
- omakseen minut ottaa ja vallitsee,
- sysi hivusten samettinen,
- ihon himmeys oliivinen,
- helo silmien haaveellinen,
- hymy huulien romanttinen
- tajuntaa, sydänhermoja hallitsee –
- kunis hiipuu liekkirata
- taas auringon, sen syvyys syö,
- ja tulisen päivän nielee yö
- ja silkkisormin laine lyö
- taas lyyraansa:
- »Felicissima,
- o riva tranquillissima,
- o Santa, Santa, Santissima,
- Santissima, felicissima
- Santissima Margherita..»
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.