Sanoman eli juorun asunto
Sanoman eli juorun asunto (Ov. Met. L. XII. v. 39 etc.) Kirjoittanut Ovidius |
- Maitten, meren ja ilmain välillä, keskellä maata,
- Kolmen kaltasen mailman rajavaiheella on paikka,
- Jossa mit’ on jossain, jos kaukaisissakin, nähdään;
- Tunkeu myös avojammiin korviin kaikkinen ääni.
- Juoru on ottanut ylinnä asumasiansa siellä:
- Tehnyt myös monet ovet ja kattoin tuhannet reijät,
- Eikä hän ikänä kynnyksiänsä portilla sulje.
- Päivät ja yöt ne on auki. Ja kaikki on ääntävä suuna:
- Kaikessa kaiku ja kohina; kaikki se kuulttua kertoo.
- Ei ole lepoa sisällä, ei oll’ ääneti missään.
- Sentään huutoa ei, vaan hyminä hiljasen äänen:
- Niinkuin syvyydestä, kun kaukaa alloja kuullaan:
- Elikkä niinkuin antaa kaukasin ukkosen ääni,
- Kulloin Isänen ilmassa synkillä piloilla pauhaa.
- Ahtaus huoneissa on: väki keviä tulee ja menee:
- Tuhansin juttuja kulkee, valhella siellä ja täällä
- Sekoitettuna toteen. Sotkuna sanoja suihka.
- Toiset ne autioit’ ilmoja pitkillä puheilla täyttää,
- Toisilta ilmoitettua toisille jahtavat toiset:
- Kulkein kasvaa juttu; jokainoa jatkaapi lisää.
- Siell’ on kepsakas uskomus, siell’ uppiniskanen erhe,
- Siell on mitätön ilo, ja hämmästyksissä pelko,
- Kapina kiemaileva, ja epäillyksien kohu.
- Itse hän näkee kaikki, kun taivaassa, meressä, maassa
- Tehdään; tutkii myöskin kaikkia ympäri maita.
–ck.
Lähde: Morgonbladet 12.03.1846.