Sananen Suomen rääkännöstä

Sananen Suomen rääkännöstä.

Kirjoittanut Johan Léman


Kuni Neittä kiilistelin,
Suometarta silmäilin,
Katselin Suomen kanasta;
Tytön helmassa havahin,
Löysin liepeistä palasen,
Solmuja sotkun näkyä.
Siellä oli soikuloita,
Somahia kirjaimia,
Äänikkeitä keruksissa;
Muinas ajan murtehita
Vanhan latinan lukua. –
Katsellessa koukkuloita,
Nuita naurulan naarmuja,
Jopa nauroa hyrähin,
Veti suuta solmukkeelle,
Nähessä näitä näkyjä,
Köyven mutkia monia,
Sarvikkeita silmukoita,
Vastatusten vantehia,
Härän silmiä somia;
Nuita kauvan katseltua
Viikon viessoen sanoja,
Aivo aivohon kysymys,
Mitään sanoo Suomalainen
Näistä viurun vantehista?
Mitään virkkoo Suomen veli
Vihta vauluista ouvoista?
Ensi näki etu päässä
Alku sanan Æ-stä,
Jota ääksi ääntänevät,
Entäs toista Œtä,
Sekä Ø seipähässä,
Kuta ööksi kutsunevat,
Viisaat pulskeat puhuvat;
Totta ovat aivan ouvot
Sekä silmille sotkuset. –
Entäs viivat vinollansa
Pisto-piirrot äänten päällä
Kynän nenällä nykityt,
Kukon kynnen kaapsimia,
Nuiksi nuota Suomalaiset
Sanois omalla sanalla,
Vielä liittäs liian nimen,
Sanos suomuksen nävöksi,
Meri-kalasen mekoksi;
Kuka kuksi, mikä miksi
Nimitäs nuita koneita. –
Eikä voittoa vähäänä
Koukkusista kirjaimista
Nuista silmukka-sanoista –
Eiköön vaiva enänisi,
Luku tuhollen tulisi,
Sanasia sanottaissa
Suomen kielellä sulolla.
Otas kynä kätehesi,
Teräs-puikko pivohosi,
Miesi oppilan pajasta; –
Toinen pistä toverilles,
Suomen synty-sikiälle,
Maamme umpi-uroholle,
Pohjolan perän pojallen:
Koitelkaapa kumpi teistä,
Voisi sanan suoritella
Ennen ennättää kirjaimen
Pistää paperi-levylle.
Luulen minä lukiani,
Että jäätki jälki-päähän
Kiini soikura-sanoisi,
Viurun vaurun viivohisi,
Sinnek tännek suunnittaissa,
Kuni köysi kääreisihin
Silmä solmusten sisähän. –
Vaampa silmääppäs sivulles
Katsos tuota tollompata,
Kuinka höyhen heilahtaapi,
Kärki käypi luikkahasti,
Selvästi sanat sitoopi,
Vanhan suomen kirjaimilla,
Äänikeillä äitin kielen,
Sanan sauvoilla parailla
Ilman vauluitta venosen;
Empä usko, enkä luule,
Että Suomi suvahteepi
Taikka tahtoopi oppia
Vanhan latinan lateita,
Muitten kielten murtehia,
Muinas Munkkehin lukuja,
Komppa koikura sanoja
Ottaa kielehen omahan.

J. Léman.


Lähde: Sanomia Turusta 14.11.1862.