Sanan mahti

Kirjoittanut Eino Leino


On sana hirmuinen: häikäilemättä
iskee se, käyttää se kostajan kättä,
silloin kun vait ovat maalliset vallat,
kansassa heikkous, viljassa hallat.
On sana lempeä: oikeutta tehden
leikkaa se kunnolle laakerilehden,
auttaa, kun on apu köyhälle tarpeen,
hoivaa haavoja menneitä arpeen.
On sana valtava: kansat se ohjaa,
polkee koittavan ihmisyyden pohjaa,
määrää yhteiskuntien kulut,
laativi lait, väkivaltojen sulut.
Mutta jos on sanan sattua mieli,
olla sen täytyvi kuin tulenkieli,
lähtenyt aivoista aatteiden miehen,
tunkeva tunteiden, sydämien tiehen;
vaatii se taakseen tarmon, mi pysyy,
hengen, mi hehkuu, tutkii ja kysyy,
tyydy ei tahtohon, mielehen muiden,
tottele ääntä ei enemmistön suiden;
tohtivi yksinkin, ylevänä seistä,
käyttää kirkasta kilpeä, peistä,
olla myös lyömättä, kun lyö konna,
sortua sotamiesnä tuntematonna.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.