Sanaisia jäähyväisiksi
| Sanaisia jäähyväisiksi. (Lausuttu päivällisissä Semin. johtaja Leinberg’in luona 18 13/6 72.) Kirjoittanut Olli Wuorinen |
- Kevät armas, leuto, lämmin
- Meitä taaskin tervehtää,
- Tuuli henkii hempeämmin,
- Järven aalto kimmeltää.
- Milloin kuvaupi saari
- Lahden pintaan tyynehen,
- Milloin taasen taivaankaari
- Jännittyypi pilvehen.
- Leivot laulaa, kukkuu käet,
- Raksuttavat rastahat,
- Kukkasia täynn’ on mäet,
- Niityt, norot, notkelmat;
- Laitumilla karjan kellot
- Kimakasti kilkahtaa,
- Vihannoipi viljapellot,
- Koristett’ on koko maa.
- Niinkuin kevät kaunis mailla
- Luonnon kaiken kaunistaa,
- Elon kevät sillä lailla
- Rintojamme raitistaa.
- Kylvö-aika kiiruhtaapi,
- Kehoittaapi rientämään,
- Sepä mielet liikuttaapi,
- Sydämet saa sykkimään.
- Mutta miss’ on kylvösarka,
- Jota käymme hoitamaan? –
- Lapsen sydän hento, arka
- Peltomaaksi uskotaan!
- Valistusta, sivistystä
- Tarkoitus on kasvattaa,
- Mutta tätä yritystä
- Alkaessa – huolettaa.
- Huolettaa, kun työhön tähän,
- Tehtäväämme tärkeään,
- Taitoa on varsin vähän,
- Kokemust’ ei ensinkään;
- Miten alkaa, kuten olla,
- Helppoa ei ensin lie;
- Miten raataa vainiolla,
- Että määrähän se vie.
- Huolettaa, kun peltomiestä
- Muistamme, kuin hälle käy,
- Kun ei kesän työstä, hiestä
- Joskus palkintoa näy;
- Siemen juurtuu, mutta laihon
- Rakeet särkee, halla vie,
- Saapi niittää surun, kaihon,
- Perheell’ eess’ on mierontie.
- Mitä silloin, ystäväiset,
- Teemme, jos käy meille näin?
- Olkaamme vaan kestäväiset,
- Pyrkikäämme edespäin,
- Niinkuin maamies tyytyväisnä
- Hyörii, häärii, puuhailee,
- Kunnes vuosi täysinäisnä
- Taaskin hänet palkitsee.
- Tääll’ on työstään rientäneitä
- Kumppaneita koolla nyt:
- Onkos toivot pettyneitä?
- Milt’ on alku näyttänyt?
- Näämmehän kuin ilo loistaa
- Kunkin heidän silmistä,
- Sepä myöskin huolet poistaa
- Alkavaisten syämistä.
- Viel’ on silmä, jok’ ei nuku,
- Joka valvoo, vartioi;
- Se kun johtaa, emme huku,
- Vaarat peljättää ei voi.
- Siihen turvatkaamme varmaan,
- Työtä lähteiss’ alkamaan,
- Valon eestä maamme armaan,
- Kukin lahjaans’ uhraamaan.
- Siis ei toki mikään huoli
- Mieltämme voi rasittaa,
- Koska toivon, riemun puoli
- Kirkkahana heijastaa:
- Aika, jolloin tiedon valo
- Katkoo kahleet pimeyden,
- Jolloin uusi polvi jalo
- Astuu tietä siveyden.
- Hyväst’ rakkaat opettajat!
- Onni olkoon osanne,
- Että vielä monet ajat
- Voitte jatkaa tointanne!
- Hyväst’ oppilaitos kallis!
- Muistos pysyy pyhänä;
- Sun jos Luoja olla sallis
- Kansan valon lyhtynä!
Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.