Sammunut koi.

Kirjoittanut anonyymi


Mä äsken lauloin, riemuitsin;
                         Vaan miksi lie
Näin synkistynyt aikaisin
                         Jo elon tie?
Kuin kirsi-kukka raukenen,
                         Mä murheessain,
Kun päivän ensi koittehen
                         Vaan nähdä sain.
Se sammui! Rintaan’ ainainen
                         Jäi kaiho tää;
Yön varjo mieltän’, usvainen
                         Nyt synkistää.
Kun toivon säde sammunut
                         On viiminen,
Niin murheen lapsi uupunut
                         On unheesen.

K. M.


Lähde: Ilmarinen 12.2.1879.