Samarialainen

Samarialainen

Kirjoittanut Katri Vala


Haavoissani, janon poltteissa
makasin, lyöty,
autiolla vuoritiellä.
Tulit, samarialainen,
peitit lyödyn ruumiini,
nostit, kannoit,
vedellä virvoitit suuni,
hellyydellä sydämeni.
Elin jälleen.
Eikä minulla ollut sukua ja ystäviä enää.
Seurasin ankaria teitäsi:
nälkää, vaaraa, kodittomuutta.
Jaoimme taakat ja niukan leivän,
olimme lohdutus toisillemme kovina päivinä.
Mutta poluton viidakko,
poluton viidakko on ihminen!
Kerran piirsit hymyillen veitselläsi
pisartelevan naarmun minuun.
Kuilu on auennut,
vertani polttaa sokaiseva myrkky.
Pimenee ympärilläni,
autioituu.


Lähde: Vala, Katri 1942: Pesäpuu palaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.