Saman Luojan käsialaa

Saman luojan käsialaa. Kirjoittanut Immi Hellén

On lähtenyt hanki jo maasta,

kevätlaulua laineet soi.

Joka lehvä on kieli mi haastaa,

puro pulputen tarinoi.

Täynnä eloa hehkuvata

on vesi, ilma ja maa.

Sopusointua ihanata

terä tähtimön heijastaa.

Sama henki on jokaisessa

sama oikeus onnehen,

maan madossa, ihmisessä

ja kuvussa kukkasen.

Saman Luojan se käsialaa,

mikä hetkisen hengittää,

mikä hetkisen hehkuu ja palaa

tai vilussa värjöttää.

Voi sitä ken runnellen, raastain

käy Luojansa temppeliin!

Sen tuomio nousee maasta

ylös taivaan korkeuksiin.

Voi sitä, ken lisää taakkaa,

missä huojentaa sitä voi!

Maan alhosta tähtiin saakka

kun heikonkin huokaus soi.

1929.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.